topbar

Kaakkurin lennon sanat ja taustatarinat

ANTTI ERVASTI & ERAKOT: KAAKKURIN LENTO

AMEEBA RECORDS AMELP 204 (05/2017)

 

1 KAAKKURIN LENTO

Kaakkurin lento  on kaunis niin.

Se saunan etteen tuli kalalle.

Kaunis rouva on ongella tyttönsä Miinan kanssa

On poijat venneellä alajuoksulla.

Pikavenneen Merkkuuri reistailee.

Saa ne soutaa pois kesäpäivänä.

Ei Enskan bensalla päässytkään.

 

On kesäpäivä, hieno kesäpäivä kaikille meille.

On kesäpäivä, tyyni lämmin rauha koko Suomelle.

 

Mörkö-Martti riekkuu tiellä.

Jalastaan housut vaan jäivät pois.

Kummissaan vähän naapurit kattoo, vaan ei se haittaa näin kesällä.

Tahtoi niin Martti päästä kalalle.

Sen sille poijaat lupasi.

Vaan eipä poijat vieneet joelle.

Se Martin mielen saa mustaksi.

 

On kesäpäivä, kaunis kesäpäivä meille kaikille.

On kesäpäivä, tyyni lämmin rauha koko Suomelle.

 

Vesipensa-Enska, Vesipensa-Enska, Vesipensa-Enska on vesipensaa myynyt taas, on vesipensaa myynyt taas, on vesipensaa, vesipensaa, vesipensaa myynyt taas myynyt taas ou ou jee.

 

Kaakkurin lento on kaunis niin.

Se saunan etteen tuli kalalle.

 

Kaakkurin lento on kaunis niin.

Se saunan etteen tuli kalalle.

(Kesä 2015)

Kaakkuri on ollut vuodesta 2010 lähtien jokakesäinen vieras Ojalanlammilla Ervastinkylässä Pudasjärvellä. Se käy vähintään kahdesti päivässä kalastelemassa keskellä jokea tai Jaaskamonkosken alapäässä ihan meidän Saunalaaksomme kohdalla. Loppukesästä se tulee poikasensa kanssa ja opettaa sitä kalastamaan. Pesä sillä on erämaassa jossakin Kalettisuolla. Keskikesän tyynenä, kauniina ja lämpimänä päivänä voi jokivarressa tapahtua monenlaista: naapurin kaunis Tarja tyttärensä Nooran kanssa onkimassa, Törmälän pojat urmauttelevat pikaveneellä. Törmä-Martti pienellä yllytyksellä polkaisee munasillaan pyörällä kyläkauppaan ja kuulee siitä matkansa varrella monia kommentteja. Häntä harmittaa lujasti, kun kavereilla on maasavusaunan teko kovassa vauhdissa, eivätkä he ehdi viemään innokasta kalamiestä Marttia kalalle. Vesipensa-Enska on ikiaikainen bensa- ja viinatrokari, jonka myymä polttoaine on tunnetusti huonolaatuista ja on aiheuttanut aiheuttaa usein perämoottorivikoja veneilijöille. Yleensä moottorit toimivat, jos ostaa bensansa kaupoista. Valitettavaa, mutta totta. Aikoinaan isänsä myymä bensiini oli yhtä huonoa. Vettä jo toisessa polvessa.


2 HULLUUS HUIPUSSAAN

Venneen perän kiinnitti se rantapehkoihin.

Souti, kariju vimmatusti siinä paikoillaan.

”Kunnon reeni pittää saaha, muuten pärijää ei. Miksi airot katkiaa, ne mittään kestä ei ei, ei ei ei.”

Riitta Sampsan joelta korjas, vei sen nukkumaan.

”Huomenna meet pyörällä ja ajat 160 kilsaa.”

 

Hulluus huipussaan, hulluus huipussaan.

Naiset koittaa pelastaa, ettei vielä hullummaksi mee.

 

Velipoika keksi: mennään koski laskemaan uimalla alas asti mutta aivan munasillaan.

Lassi-setä varotti: ”Ei sinne hukkumaan mennä saa, ettei tartte tulla teitä joelta naaraamaan.”

Saunaan kyllä saavuttiin me aivan hengissä, vaan joku soitti polliisit. Ne meiät sieltä putkaan korjasi

 

Hulluus huipussaan, hulluus huipussaan.

Naiset koittaa pelastaa, ettei vielä hullummaksi mee.

 

Eero pikavenneen kyyistä se hyppäs jorpakkoon.

Täyestä vauhista ei Tanja ohojaamaan pystynyt.

Rantaan pääsi uimalla Eero kuitenkin.

Ei pelastuslaitosta tällä kertaa appuun tarvittu.

”Eipä ollut ensimmäinen kerta kun näin käy, eikä myöskään viimenen” , Tanja siitä aivan varma on, on on on.

 

Hulluus huipussaan, hulluus huipussaan.

Naiset koittaa pelastaa, ettei vielä hullummaksi mee.

 

Nuorempi Armiida näki venneen nousevan maihin.

Portaille melekeen nousi vene saunan viereen.

Uluvo kilipaa Merkkuuri ja Tanja

”No keitänkö kahavit?” kysy Armi, ei sen enempää.

 

Hulluus huipussaan, hulluus huipussaan.

Naiset koittaa pelastaa, ettei vielä hullummaksi mee.

Hulluus huipussaan, hulluus huipussaan.

Naiset koittaa pelastaa, ettei vielä hullummaksi mee.

(kevät 2013)
Aloin säveltää T. Rex-tyylistä glamrock-kappaletta, mutta tästä tulikin soulahtava poppipiisi. Tämäkin perustuu moneen tositarinaan.

Eräs urheiluhullu sukulaismies lainasi sedältään venettä, jonka kiinnitti perästä rantapuskiin ja teki voimaharjoituksia soutamalla paikoilleen kiinnitettyä venettä. Airojahan siinä katkeili, mistä setä oli jonkin verran tympeissään.

Sukujuhulien jälkeen vuonna 2011 Ervastissa velipojan kanssa mietittiin, mitä repäisevää keksittäisiin lämpimän kesäilman ja juhlan kunniaksi. Velipoika keksi, että mennään koko Jaaskamonkoski uimalla alas. Sehän on melko voimakas, vuolas koski. Sukumme kantatalon, Seppälän rannasta hypätään jokeen. Jotta hommaan saatiin vielä enemmän repäisevyyttä, hän myös keksi, että kävellään munasillaan porukalla kylän läpi lauantai-iltapäivänä. Eero-serkkua ei ollut vaikea houkutella mukaan kolmanneksi. Kylän halki kävely herätti naurua ja huomiota, mutta Seppälässä isäntä, setämme Seppä-Lassi ei ihmetellyt, kun kolme miestä lampsii ilkosillaan pirttiin. Totesi vain tyynesti, että pojat ovat sitten lähteneet kävelylle kesäpäivänä. Kuultuaan koskenlaskuaikomuksestamme seurasivat tutut, ankarat varoittelut.

Koskenlasku oli parhaimpia kokemuksia elämässämme. Velipoijalle tuli mustelmia kivistä. Me Eeron kanssa osasimme kellua sen verran rennosti, että ei kolahtanut kertaakaan. Sen verran munakävely herätti huomiota, että joku (epäilyt ovat vahvat, että kuka) soitti poliisit. Poliisiauto nähtiin ajamassa kylätiellä, mutta eivät he tulleet saunasta hakemaan putkaan kuitenkaan.

Seuraavana päivänä kyläpäällikkö, serkkupoikamme Kake, piti ankaran puhuttelun. ”Onkkohan se poijat menny teillä vähän mahottommiin”, hän nuhteli vavahtelevalla rintaäänellä alastonta esitystämme.

Eerolla on ollut nykyvuosina tapana hypätä täyttä vauhtia kiitävästä pikaveneestä uimaan kun siltä on yhtäkkiä alkanut tuntua. Näin tapahtui jälleen kerran muutama kesä sitten. Tällä kertaa hänen vaimonsa Tanja ei ehtinyt pudottaa kaasua eikä tarttua veneen rattiin, vaan vene muutti jyrkästi kurssiaan rantaa kohti ja nousi melko korkealle Perälän Anjan ja Timon rantasaunan portaiden tasalle. Perämoottori ja Tanja siinä kilijuivat kilipaa, kun Eero ui maihin. Anja keitti kahavit.

 

3 ESPOO-VANTAA

On täällä mahtavia jättiläisostoskeskuksia. Sieltä saa kaikkia, ei meillä puutetta kärsitä. Lähiöhelevetissä ollaan sammaa joukkua: Tapiola, Rastaala, Bemböle ja keskus Espoossa. Laa-la-laa-laa-laa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

 

Vähän on vaikia kitkiä puhheesta Oulun murretta. Pakko on vaan yrittää, muuten ne pilikkaavat. Statia kun täällä väännetään, ei tartte erottua joukosta Espoossa, Vantaalla ja Helesingin rentipaareissa. Naa-na-naa-naa-naa

 

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

 

Missä on Espoon keskusta? Niitä on viis kappaletta!

Missäköhän se on Vantaalla? Tietenki lentoasemalla!

Millaista on Grankullissa? Ihanan materiaalista!

Mitä saa näistä kolmessa? Mahotonta sitä on keksiä, keksiä, ei ei ei ei, no ei ei ei ei!

 

Rivitalon sähkösaunassa pistävässä löylyssä savusauna Ervastissa mieleen pallautuu.

Kun sitä pääsee lämmittämään, aika hetkeksi pysähtyy, mutta aivan liian pieneksi hetkiseksi vain.

 

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

Espoo-Vantaa, Espoo-Vantaa, Espoo- Vantaa kaiken antaa.

(kevät 2005)
2000-luvun puolivälissä, kun aloimme soittaa vanhojen kavereiden kanssa nimellä Veljekset Pohjola (ja 30 muulla nimellä, muun muassa Pohjois-Pohjanmaan Joet ja mitä kaikkia niitä olikaan) koin melkoisen piisintekoinnostuksen. Uusia lauluja syntyi välillä päivittäin­ – usein ei kovinkaan kaksisia mutta aina silloin tällöin onnistumisia. Halusin tehdä kappaleen, jossa on jotakin mielestäni painavaa sanottavaa mutta samalla huumoria ja piruilua.

Helsinkiläisten ja pääkaupunkilaisten ylimielisyys oli ollut pitkään mielessäni. Samoin se, miten Espoon ja Vantaan tapaiset lähiökaupungit eivät ole oikeastaan kaupunkeja ollenkaan vaan valtavia massalähiöitä, eivätkä siellä asuvat kehtaa tunnustaa asuvansa siellä vaan toitottavat olevansa hesalaisia.

Pääkaupunkiseutulaisethan sanovat, että he elättävät kaikki muualla asuvat suomalaiset, ja koko Suomen asuttuna pitäminen tulee heille liian kalliiksi. Näitä asioita halusin pilkata, eikä asia ole muuttunut miksikään.

Kirjoitin elokuussa 2016 Kalevaan kolumnin, joka on kuin versio tämän kappaleen sanoituksesta. Minusta tuli kansakunnan vihollinen numero yksi pääkaupunkiseutulaisten silmissä. Ei oikein huumorintaju riittänyt porukalla. Sävellys ja sanoitus syntyivät aikanaan hyvin nopeasti kertarykäyksellä. Käytin kolumnissa sanaa lähiöhelevetti, jota ei piisissä alun perin ollut. Piti muuttaa rivitalomeri lähiöhelevetiksi.

 

4 JUOKSUAIKA

Tänä aamuna en tahtos kotiin palata, vaan tuon naisen ihanan kanssa ajella.

Tänä yönä kevät juovuttaa taas. Me Franzenin patsaalla suuellaan.

Ja vasta aamulla ajelen kohti kotia ja herätän vihasen vaimon puoli kaheksalta.

Taijanpa lämmittää aamusaunan, jos se vähä helepottais.

 

Juoksuaikaa kun mies elää saa, kun kevät vie jären ja kaatuvan nään sänkyyn toisen naisen.

En tiiä itekään, mitä oikein haluan, annan tunteen viiä vaan.

 

Juoksuajasta kun mies kärsii toisinaan. Aamulla kavuttaa vaan illalla uudestaan. Vähän rakkautta ja kiimaa kiivasta, kulukukissakin kevvään kyllä tunnistaa.

 

Kevvään öistä tunnelmaa mikkään ei voi voittaa.

Me kylän halaki ajetaan eikä mennä nukkumaan. Ja ennen aamunnousua me kuusen alla lemmiskellään aa-aa.

laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa.

laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa.

laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa laa la laa la laa laa.

auuuuuu auuuuu auuuuu auuuuuu.

 

Juoksuajasta kun mies kärsii toisinaan. Aamulla kavuttaa vaan illalla uudestaan. Vähän rakkautta ja kiimaa kiivasta, kulkukissakin kevvään kyllä tunnistaa.

Juoksuajasta kun mies kärsii toisinaan. Aamulla kavuttaa vaan illalla uudestaan. Vähän rakkautta ja kiimaa kiivasta, kulkukissakin kevvään kyllä tunnistaa.

(kevättalvi 1995-syys 2016)
Tarinassa on todellisuustaustaa kahdellakin tasolla. Asuin 1980-luvun puolessa välissä avoliitossa silloisen tyttöystävän kanssa Linnanmaalla ja aloin keväällä tulla levottomaksi ja tehdä eroa. Kuljin paljon pyörällä Oulun keskustassa opinnoissa, bänditreeneissä ja iltamenoissa. Leipätehtaan valtaus oli kuumimmillaan, ja siellä oli treenikämppäkin. Tutustuin yhteen tyttöön, jonka kanssa alkoi olla pientä peliä.

Eräs tuttavani koki saman tunteen eräänä keväänä. Vakituisesta seurustelusta huolimatta hän heittäytyi hurmiolliseen suhteeseen kiharatukkaisen ihanan naisen kanssa.

Alun perin kappale oli ihan erilainen kertosäkeineen, jossa laulettiin että hirviän hyvä pyörällä rälläysilima kevväällä. Tuottaja Matti Rustman näki kappaleen paljon herkempänä ja tunnelmallisempana, riisui kertosäkeen, muutatti osan säkeistöä uudeksi kertosäkeeksi sekä väliosan melodian säkeistöiksi. Täytyy sanoa, että paljon parempi tuli. Puheosuudet sopivat uusien säkeistöjen loppuihin kuin nakutettu.

Sanoituksen tekoon osallistui hyvä kaverini, armoitettu laulaja-lauluntekijä ja kitaristi Jarmo Hankivaara, kun vietimme helmikuussa 1995 Jyväskylässä juuri syntyneen Aino-tyttäremme varpajaisia.

 

5 ALTAAN ALLE

Syysaurinko rannan kultaa, kun astun veneeseen ja ongelle meen joelle. Isot ahvenet koukkuun käyvät, en liikaa ongi vaan säästän muillekin paistinkaloiksi.

Eihän täällä enää muita oo. Kaikki lunastettiin pois kun suunniteltiin ja metsät hakattiin.

 

Nyt altaan alle jään,

altaan alle jään.

Se täytetään

voimavedellä.

 

Joen alajuoksulla oli työmaa 60-luvulla silloinkin allastettiin. Velipoika sinne töihin lähti. Sille tielleen jäi, kun tippui sementtiin, sinne haudattiin.

 

Nyt altaan alle jään,

altaan alle jään.

Se täytetään

voimavedellä.

 

Pillarit jo kolistelee pihan puolella. Sauna on tuusannuuskana. Tätä sotaa voittaa voi en. Silti loppuun asti taistelen, taistelen.

 

Nyt altaan alle jään,

altaan alle jään.

Se täytetään

voimavedellä.

 

Tulkaa vaikka hakemaan, pillarilla murskatkaa, mua ette saa täältä lähtemään. Tynamentilla uhatkaa, mielisairaalaan kuskatkaa, mua ette saa kirveelläkään. Antaa veden nousta vaan, tulvan tulla porstuaan, minä loppuelämäksi tänne jään.

Altaan alle jään,

altaan alle jään. Se täytetään… voimavedellä.

(syksy 1990)
Aika vanaha piisi. Luin siihen aikaan Hesaria, ja kerran Kuukausiliitteessä oli iso myönteinen juttu siitä, miten Lapissa Lokan allas oli tuonut monenlaista hyvää alueelle. Silti piisin tarinaksi muotoutui aika synkkä mielikuvitustarina muorista, joka asustaa talossaan ja on jäämässä allashankkeen alle eikä suostu lähtemään pois kirveelläkään. Olin laulun teon aikaan vasta vajaa kolmikymppinen ja kaikkia vesi- ja turvevoimalahankkeita. Muutaman vuoden takaiseen koskiensuojelulakiin Kollaja-hankkeen kaatumiseen olin tyytyväinen. Nyt vanhempana ajattelen monista asioista eri tavoin ja kannatan kaikkea päästötöntä energiaa, kuten ydinvoimaa, vesivoimaa ja tuulivoimaa. Kannatin myös uudelleen viritettyä Kollajan allashanketta, jota ei kuitenkaan toteutettane.

 

6 HANKIHIIHTOON!

On lämmin kevätpäivä ja aurinko paistaa.

Yöllä pakkanen kahenkymmenkin asteen alittaa.

Päivän lämmittämän hangen yö kivikovaksi saa.

Pääsee lapset kouluun pyörällä hankia pitkin.

 

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

 

Saat vapaasti viilettää pitkin maisemaa.

Joet järvet ja mäkien harjanteet taakse jäähä saa.

Ei piirinmestari ennää kuntolatua kierrrä,

vaan tuolla kaukana mettien takana porhaltaa

 

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

 

Iltanuotiolla pannukahavi maittaa ystävien seurassa.

Kummalliset laulut raikaavat metikössä tummassa.

Yhdet vielä ja sitten mennään mökille saunomaan, että aamulla reippaasti jaksaa hangille rynnätä.

 

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

 

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, taas, lähetään vaan.

Hankihiihtoon, hankihiihtoon, hankihiihtoon lähetään taas, lähetään taas, lähetään taas, lähetään taas, lähetään vaan.

(kevättalvi 1994)
Vuonna 1994 helmikuussa Tampereen yliopiston toimittajatutkinnon kurssimme kävi viikon mittaisen kenttäkeikaksi sanotun reissun Savonlinnassa tekemässä Itä-Savo-lehteä. Minä olin kulttuuritoimittaja ja kävin Juvalla tekemässä juttua Luonteri Surf -yhtyeestä. Ihastuin bändiin ja sen biisintekotapaan ja halusin tehdä samalla tyylillä kappaleen. Bändihän osasi tehdä nerokkaita punkralleja läheisistä, arkisista, tavallaan pienistä kotiseutunsa aiheista. Minulla siinteli mielessäni pian edessä oleva kantohankiaika; muistelut aiempien keväiden riemukkaista hiihtoretkistä Ervastissa, Sotkavaarassa ja Sotkajärven alueella sekä nuotioilloista serkkupoikien perheiden kanssa. Ehkäpä kaikki nämä myöhemmätkin Ervasti-aiheiset piisini ovat Luonteri Surf –vaikutteiden aikaansaannoksia.

 

7 CHEAP TRICK

Syötiin äitin jankkia ja sitten lähettiin kaupunniin rälläämään, Kuuskaan jatkettiin.

Siellä soitti Pellen ja Andy McCoyn bändi. Sille me uluvottiin, hulluna pokottiin.

Marcus soitti levyjä väliajalla. Sille me huuettiin, tiukasti vaajittiin jee:

”Soita Sladea, soita Kissiä, soita Queeniä ja soita… Cheap Trickiä.

Paa talo rokkaamaan.”

 

Vuojet vieri jälleen, talakkunaa keitettiin ja aina me lähettiin kaupunniin tietenkin.

Rattorissa tuoppi ja montaki kumottiin. Viini juotiin me pulloittain – kaikki yksin kitattiin.

Kasarityylikkyys ei meijän juttu ollu. Tiskijukalle sanottiin – Haltun Rikulta vaajittiin:

”Soita Alice Cooperia, soita Mottehuuppelia, soita Kissiä ja soita… Cheap Trickiä.

Paa talo rokkaamaan.”

 

Rössypotun keitto viimein opittiin. Sitä lapsille tarijottiin, ja ne kieltäyty tietenkin.

Keski-ikä iski yllättävän äkkiä. Ei lähettykään rälläämään. Nyt vaan saunassa istutaan.

Henkilöstöjuhulassa kerran vuojessa karaoketyypiltä, siltä me vaajitaan:

”Soita Sweettiä, soita Heeppiä, soita Kissiä, soita Purplea ja Soita Sladea, soita Bowieta, T. Rexiä, soita Suzi Quatroa, soita Bostonia, ja soita Kansasia, soita Mudia, soita ELUa, soita Hurrikanesia, ja soita Sparksia, ja soita Alawaria, ja soita Royalsia, soita Dr.Feelgoodia, ja soita Spiderssiä, ja soita Ramblerssiä… ja soita Cheap Trickiä, ja talo rokkaa taas.”

(kevät 2016)
Aloin veivata kitaralla 1970-luvun tyylistä rokkikuviota, josta tuli säkeistön sävellys. Olin vähän aiemmin kuunnellut Jouni Kokkoniemen levyä ja kiinnittänyt huomiota hänen Alwari Tuohitorvi –tyyliseen 70-lukulaiseen laulusoundiinsa. Lupasin, että teen hänen laulettavakseen sen tyylisen kappaleen tälle seuraavalle albumilleni. Sitten alkoi pursuta ulos sanoitus, jossa muistelin ensin teini-iän reissuja Majekoskelta Oulun keskustaan ja Kuuskaan rälläämään, 1980-luvun rokkinuoruutta Rattorissa, Haarikassa ja Rauhalassa sekä lopulta seestynyttä keski-ikää ja perhe-elämää. Meni niin henkilökohtaiseksi, että oli pakko laulaa tämä itse.

Halusin myös esitellä oululaista perinneruokakulttuuria, ja siksi ymppäsin jankin, talakkunan ja rössypotun säkeistöjen alkuihin. Cheap Trickiä on tullut diggailtua sieltä 1970-luvun lopusta lähtien, mutta kovempi intoilu on tullut vasta nykyvuosina. Mutta voiko olla kuulimpaa suomenkielisen piisin nimeä kuin Cheap Trick? Ei voi. Lopun bändi- ja artistimaininnat syntyivät matkan varrella treenien ja levytyksen aikana, Ramblers ja Spiders viimeisinä syrjäyttäen Expressin. Oulussa vaikuttanut Rocketkin oli vähän aikaa mukana mutta jätettiin tuntemattomuuden takia pois. Cheap Trickin lisäksi vain Kiss ja Slade mainitaan useamman kerran. Silläkin on syynsä. Ja Jone, teen sen kappaleen seuraavalle levylle.

 

8 HUMANOITIT

On lähtölaskennan aika.

On lähtölaskennan aika.

On lähtölaskennan aika.

On lähtölaskennan aika.

 

Uusi aika alakaa.

Perijantaina ilimestyy alukset yötaivaalle kirkkahasti loistaen.

Uusi aika alakaa.

Lauantaina tulevat olennot maan pinnalle kaukaa avaruuesta.

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu.

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu, saapuu, saapuu.

 

Ervastin sillalta ottivat ne kyytiinsä Vanahapiika-Kyllikin Saunasta tulleena.

Huomenna se alakaa ihan uusi aika.

Olennot nuo harmaat onnen meille antavat.

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu.

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu, saapuu, saapuu.

 

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu.

Humanoitit, humanoitit, humanoitit saapuu, saapuu, saapuu.

 

Tervetulua humanoitit.

Tervetulua humanoitit.

Nyt alakaa hallita humanoitit.

Nyt alakaa hallita humanoitit.

(kevät 2015)
Tästä piisistä tein ensin kertakäyttöversion Kalevan tabloidiksi muuttumisen kunniaksi ja esitin sen toimituksessa. Sävellys oli mielestäni kuitenkin niin hyvä, että keksin siihen pöliän tarinan ufouskovaisista. Ervastin sillankin sain mahdutettua mukaan - lehdissäkin aikoinaan kerrotusta tarinasta naisesta, joka väitti joutuneensa autoineen ufojen kyytiin juuri samasta paikasta ja käyneensä vieraalla planeetalla.

Näen myös toistuvasti unta, jossa seison lapsuudenkotini pihalla Madekoskella ja taivaan täyttävät lukemattomat valaistut avaruusalukset siinä Oulujoen päällä.

Eräs täysin järkevä ja maanläheinen tuttavanikin väittää tosissaan nähneensä avaruusaluksen Taipaleenharjun kylän päällä eräänä elokuisena iltapäivänä 1970-luvun puolivälissä.

 

9 JARKKO JUOKSEE

Jarkko juoksee. Jarkko Juoksee pitkän lenkin taas.

Jarkko juoksee taas.

 

Joka päivä Jarkko, joka päivä jaksaa juosta pitkään taas.

Jakko jaksaa vaan.

 

Jarkko jaksaa juosta, ettei tarttis jaksaa kauniin vaimon kanssa saunan jäläkeen.

Jarkko jaksaa juosta, ettei jaksais jaksaa ihanan vaimon kanssa sängyssä peuhata.

 

Lauantaisin. Lauantaisin Jarkko maratonin. Jarkko tempaisee.

 

Niin monta lasta. Viis lasta. Ei kuuetta tarvi tulla.

 

Jarkko jaksaa juosta, ettei tarttis jaksaa kauniin vaimon kanssa saunan jäläkeen.

Jarkko jaksaa juosta, ettei tarttis jaksaa ihanan vaimon kanssa sängyssä peuhata.

 

Ne on Jumalan lahaja.

Ei niitä saa rajoittaa.

On kielto armoton.

 

Ei muuta keinua. Vain väsymällä Jarkko himot hillittee, vietin tukahuttaa.

 

Jarkko jaksaa juosta, ettei tarttis jaksaa kauniin vaimon kanssa saunan jäläkeen.

Jarkko jaksaa juosta, ettei tarttis jaksaa ihanan vaimon kanssa sängyssä peuhata.

(talvi 2006)

Tässä kappaleessa otetaan kantaa uskonnollisen yhteisön asettamiin rajoituksiin ja ahdistavuuteen. Kappale perustuu havaintoihin 1980-luvun lopulta. Nuori lahkoon kuuluva perheenisä näytti harrastavan niin ahkerasti lenkkeilyä, että se ei enää vaikuttanut terveeltä. Arkisin joka päivä hän juosta hölkytteli kymmenen kilometrin peruslenkin ja viikonloppuisin molempina päivinä useamman kymmenen kilometrin maratonit.

Samalla oli merkillepantavaa, että pariskunnalla oli epäilyttävän vähän lapsia yhdessäolovuosiin nähden. Ehkäisyhän tässä uskonsuuntauksessa oli kielletty ehdottomasti. Näilläkin olisi pitänyt olla kuutisen tenavaa eikä vain pari, kolme kuten oli. Teoria juoksuinnostuksen syystä kuullaan laulun kertosäkeessä.
 

10 OULUN HUONOIN BÄNDI

Meillä on mahtavan raju rokkibändi. Totiset on ilimeet ja housutkin soi. Synkkää tavaraa rokkimeiningillä

Keikkoja saahaan kun ite järjestetään, nytkin on kiertue menossa. Se vaan soitetaan aina samassa paikassa.

Ne kaikki viisitoista kuulijaa jaksoivat hyvin kannustaa,

mutta viiennellä kerralla ei kukkaan ennää tullutkaan.

 

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä.

 

Tennarit heiluu ja piiri pieni pyörii. Kaupungin starat on kavereita. Joka ilta lärvit rokkikapakoissa.

Itkua piisaa kun joku tyyppi lähtee - huonompi saadaan tilalle.

Ja uusi nousu maineeseen eiku alakaa taas.

Jussi jakoi nimmarit parille ihanalle tytsylle,

mutta huijausta koko tilanne, tylsän kaverimme kepponen

 

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä.

 

No niin pojat, soittakaapa!

 

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä taas.

Oulun huonoin bändi on täällä.

(syksy 2007)

Kun olimme soittaneet vanhalla porukalla Veljekset Pohjolana muutaman vuoden ja tehneet keikkoja ja demoja, alkoi tuntua, että jotenkin keski-iässä soittamisen motivaatio, taito ja kyky keskittyä olennaiseen ovat paremmalla tasolla kuin silloin nuorena, vaikka silloin energiamäärä oli hirmuinen ja treenaamisen määrä jotakin ihan muuta kuin myöhemmin. Aloin muistella Reddrum Bop –bändiämme 1980-luvulta. Siltä ei oikein tahtonut onnistua oikein mikään ja keksin tarinan Oulun huonoimmasta bändistä, kun Oulun pitkänimisin bändikin oli olemassa.

Ajan hengen mukaista kohtalokasta ja synkkää suomirokkia oli musiikki, vaikka Ramonesin iloinen poljento oli esikuvana. Conversen tennarit heiluivat ja nahkahousut soivat, kun viipotettiin treenikämpän ja rokkikapakoiden väliä. Illat istuttiin ja juteltiin niiden neljän muun bändin soittajien kanssa soittamisesta, biiseistä ja musiikista. Soittajien lähtöä itkettiin, kunnes löydettiin uusia, useimmiten huonompia tilalle.

Leipätehtaan keikalla, mihin suurin piirtein kaikki kynnelle kykenevät Oulun uudet bändit oli kutsuttu esiintymään, kitaristi Jyri-Jussi Rekiseltä kaksi kaunista tyttöä tuli pyytämään nimmaria. ”Kamera, kamera ikuistamaan tämä ikimuistoinen hetki!”, Jussi huusi. Kari Sammolta löytyi kamera ja kuva otettiin. Ihan aito fanitustilanne ei ollut kyseessä, vaan eräs tuttavamme oli keljuillessaan valjastanut tytöt pyytämään nimmaria. Tämä selvisi myöhemmin.

Kappale sai uuden elämän, kun Kaleva perusti keväällä 2011 Chili-bändikilpailun. Perustettiin Ritva Korhosen, Petri Laukan, Seppo Pönkäsen ja Juha Seilosen (soitti myös Reddrum Bopissa rumpuja) kanssa kilpailun housebändi Työkalukorvaus (Törmäs-Martin vuonna 1981 silloiselle ns. bändillemme keksimä nimi). Soitettiin Juhan treenikämppästudiossa kappale nauhalle, ja ammattilaisporukka kuvasi videon.

https://www.youtube.com/watch?v=NAVGECfdSSM

Työkalukorvaus lopetti uransa huipulla Chilin loppukilpailussa toukokuussa 2011. Seppo ei päässyt soittamaan keikalle, ja mukaan tarjoutui pilapiirtäjä Jari Elsilä, joka on myös aivan huippuluokan kitaristi ja erikoistunut Wilko Johnson –tyyliseen sormirevittelyyn. Jari sovitti kappaletta menevämmäksi ja tiukemmaksi, mistä tämä levyversio on saanut paljon vaikutteita. Setissä oli Oulun huonoin bändi ja pari, kolme muuta klassikkoa.

 

11 VASTAHOUSU TULI TAIVAASEEN

Piru istu yksin helevetin luolassaan.

Mietti mikä on, kun saunassakaan jaksa ei.

Piinatut ne kirkuu, tuska ei lohtua suo.

”Mitä ihimettä, mitä tässä yksin teen?”

Lähti Helevetistä Helsinkiin, kiirastulihan se on.

Sieltä hyppäs taivaisiin portille Pyhän Pietarin.

 

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, pääsi taivaaseen,

ja helevetti jäätymään jäi

 

Isä meijän joka istuu siellä taivaissaan näki ihanaisen naisen sieltä keinuvan.

Sitä etkö tiennyt, Piruhan se nainen on.

Näki partamiehen kokeneen ja seksikkään.

Rakkaus siinä roihahti molemminpuolisesti.

Nyt hallita saa ne kahestaan taivasta ja koko maalimaa.

 

Vastahousu, vanaha keheno, pääsi taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, pääsi taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen,

ja helevetti jäätymään jäi.

 

Rakkaus siinä roihahti molemminpuolisesti.

Nyt hallita saa ne kahestaan taivasta ja koko maalimaa.

 

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, nousi taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, pääsi taivaaseen

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, pääsi taivaaseen.

Vastahousu, vanaha keheno, tuli taivaaseen,

ja helevetti jäätymään jäi.

(kevättalvi 2016)

Sävelsin 60-luvun popilta kuulostavan säkeistöosan englanninkieliseen piisiin, jota alettiin soittaa klassista rockia esittävän Raket Super –bändimme (kokoonpano täsmälleen sama kuin perus-Erakoilla) kanssa. Kertosäkeen säveltämisessä tuli pähkäiltyä kauemmin, mutta sanoitus koko piisiin tuli nopeasti: jälleen kerran pöliä tarina vanahasta Vastahoususta eli Pirusta. Tarinassa Piru onkin nainen, joka potee yksinäisyyttä ja turhautumista. Hän päättää ottaa ritolat ja mennä kiirastulen – joka on tietysti Helsinki – kautta taivaaseen. Siellä hän tapaa itse Jumalan, he rakastuvat toisiinsa, ja loppu on onnellinen.

Kappaleesta ei tullut bändin käsittelyssä 60-luvun poppista vaan 1970-luvun lopun vähän Clash-tyylinen voimapop. Suomensin sanat aika nopeasti levyversioon.

Aluksi kappaleen nimi oli Piru tuli taivaaseen. Sitten tuottaja Matti alkoi miettiä, että kuulijan korvissa vastahousu kääntyy helposti paskahousuksi. Ratkaisu löytyi siitä, että kuulovirhe on epätodennäköisempi, jos vastahousu lukee piisin nimessä.

 

12 KESÄMIRKKU

Kesämirkku tuli kaupunkiin.

Pani meijät poijat sekaisin.

Toiset naiset Mirkusta tykänneet ei, ei, ei, ei, ei, ei, ei.

Se meitä poikia liehitteli.

Koko ajan meitä kiusasi.

Anto ymmärtää vaan ei antaa.

 

Kesämirkun Haarikassa kohtasin.

Sen luokseni heti kaappasin.

Monta iltaa ja öitäki vonkasin.

Mirkku nauroi ja juopotteli.

Aamun aikaisin aloitteli.

Monta päivää sen kunto kesti.

 

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset.

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset, päärynäiset, päärynäiset.

 

Sanoin Mirkku mökille sut vien.

Sieltä piti tulla pois saman tien:

”Ulukohuussi ja sääsket pistelee”.

Elämyksiä Ervastissa; savusaunaa ja uimista.

Niitä Mirkku tajunnut ollenkaan ei. No ei!

 

Kesämirkku katumuspillerin nappasi mutta katunut sitä ei.

Pian lähti takasi Mikkeliin.

Motoristit kristilliset Mirkun kyytiinsä ottivat.

Nyt se Törmäsen kanssa pärtsäilee

 

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset.

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset, päärynäiset, päärynäiset.

 

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset.

Kesämirkun  ahteri ei mahtunut kahaveriin. Kesämirkun täyteläiset päärynäiset, päärynäiset, päärynäiset.

(kesä 2007)
Oikea Kesämirkku oli oikeastaan kevätmirkku, sillä kappaleen henkilö on sama ihastus, johon myös Juoksuajassa viitataan ja jonka kanssa pyöräillään kevätöiden Oulussa. Kesällä ero tyttöystävän kanssa oli jo selvä, ja yritys saada uusi suhde aikaan tämän uuden ihmisen kanssa oli kova.

Vaan eipä sitten ollutkaan ollenkaan helppoa sen naisen saaminen. Se ei oikiastaan onnistunut ollenkaan, kun ”Mirkku” vain kiusoitteli ja pomppi joka suuntaan. Kappale syntyi 2000-luvun puolenvälin piisitulvassa. Muistelin setäni Törmäläis-Kallen ja hänen vaimonsa Rauhan kahveria eli eteisen ruokakaappia ja kyseisen ihastuksen muodollista pätevyyttä. Kappaletta yritettiin soittaa jos minkälaisena: reggaena, punkkina, Ismo Alangon Taivaan tulet –tyylisenä taiderokkina, reggaena, punkkina…. eikä se oikein millään lähtenyt toimimaan. Kunnes se nyt levytyssessioissa lähti toimimaan yllättäen reggaena ja punkkina.

 

13 OVI LIIKKUU

Tuo ovi liikkuu. Miksi se liikkuu? Hei, nyt se liikkuu! Ihan itekseen.

On ihan tyyntä. Se meni kiinni. Hei, nyt se liikkuu! Ihan itekseen.

 

Se on varmaan joku henkiolento, ja se puhua haluaa.

Mitä haluaa se mulle sanua? Mitä sillä on asiaa?

Jos en olisi näin kännissä, mua alakais pelottaa.

Teenpä sille kysymyksiä, ja se niihin ossaa vastata.

 

Meillä on hauskaa. Tosiaan synkkaa. Saunaankin päästiin. Ihan kahestaan

Tietäiskö aave, pitäskö yrittää kaunista kälyä. No kysytäänpä.

 

Se on varmaan joku henkiolento, ja se puhua haluaa.

Mitä haluaa se mulle sanua? Mitä sillä on asiaa?

Jos en olisi näin humalassa, mua alakais pelottaa.

Teenpä sille kysymyksiä, ja se niihin ossaa vastata.

 

Se valehtellee. Miks se niin tekee? Se kyllä vastas. Vaan ihan väärin.

 

Vaimon velijen vaimoa sitten lähennellä yritin. Pakit tuli että poksahti, ja se poskelle läimäsi. Vaimon veli siihen heräsi ja turpaan paukautti.

(syksy 2005)

Kauan sitten, kun olin vielä poikamies, vietimme kosteaa iltaa tuttavapariskunnan kanssa heidän luonaan. Alkoholi teki tehtäviään, perheen isäntä nukahti ja jäimme kaksistaan rouvan kanssa loppuillaksi. Tämä toinen ihminen alkoi tuntua todella ihanalta, ja meillä tosissaan synkkasi molemmin puolin hienosti. Välillä kävin tupakalla parvekkeella, jonka ovi liikkui omituisesti. Oli ihan tyyntä, mutta ovi liikahti narahtaen aina myöntymisen merkiksi, kun aloin tehdä sille erinäisiä kysymyksiä eri aiheista. Sitten kysyin, pitäisikö yrittää lähennellä tuota ihanaista mutta valitettavasti varattua naista. Ovi liikkui. Pöliyyellä ei ole joskus näemmä ollut mitään rajaa. Pakit tuli että poksahti. Onneksi ”vaimon veli” ei kuitenkaan herännyt.

 

14 HIENO MIES

Yksitoistavuotiaan voima on niin valtava, kun nurkkaan alakaa väkertää  jotakin ihimeellistä.

Maalaispirtin komeroon pieni poika rakensi laboratorion, jossa kuvat hienot syntyivät.

Hieno mies, hieno mies.

 

Valosta ja varjosta, kirkkaasta ja mustasta elämänsä rakensi, ammattinsa valamisti.

Suomenmaan kierteli monta kertaa ympäri, kunnes oli aika taas jotakin aivan muuta.

Kaiken ite rakensi. Omin käsin väkersi. Ei sisu mennyt kaulaan, ei. Onnistumaan kaiken sai.

Autot teki, traktorit, myös Tatsuneista rakensi. Saunat pystyyn tuosta vaan ja lauteet kaikkiin saunoihin.

Hieno mies, hieno  mies.

 

Ihimeellinen mies se oli kyllä.

”Mennään etteenpäin elämässä.

Menkää etteenpäin teijän elämässä.”

Hauvan takkaa näin kävi sanomassa.

Pahhaa sannaa ei, ei koskaan sanonutkaan. Ei koskaan sanonutkaan.

Hieno mies, hieno mies.

(kevät 2016)
Isäni Erkki Ervasti kuoli syyskuussa 2012 melko pian esikoisalbumini Erakoksi Ervastiin ilmestymisen jälkeen. Aloin heti tehdä hänestä kertovaa Hieno mies –kappaletta seuraavalle Kaikki naiset –levylle. Harvoin käy kuten nyt kävi, että kappale ei kerralla tyydyttänytkään. Sanoituksen runko tuli kyllä melkein nykyiseen muotoonsa, mutta sävellykseen en ollut alkuunkaan tyytyväinen. Kaiken lisäksi se lainasi paljon Anssi Tikanmäen sävellyksestä Balladi elokuvasta Klaani. Erakoiden levytreeneissä sävelmä muuttui melko rivakaksi länkkäri-instrumentaaliksi, ja siitä tuli levylle erinomainen kappale Hieno nainen. Hieno mies sai sävelellisen asunsa vasta vuonna 2016 monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen - tosin muutaman vuoden vanha talteen otettu idea siinäkin on pohjalla. Kappaleessa kerron isästäni ja siitä suunnattomasta sisukkuudesta, kun hän aloitteli pikku poikana valokuvausharrastustaan syrjäisellä Ervastinkylällä kehittäen itse filmit ja vedostaen kuvat köyhässä maalaispirtissä. Siitä kehkeytyi hänelle ammatti ensin lehtikuvaajana Liitossa ja Kalevassa, myöhemmin Yleisradion ensimmäisen Pohjois-Suomen filmiryhmän elokuvaajana sekä lopulta pääkuvaajana. Kun vajaan kuudenkymmenen vuoden iässä työ alkoi ahdistaa, hän jättäytyi eläkkeelle keskittyen kaikenlaisten enemmän tai vähemmän kahelien keksintöjen tekoon, mistä yksi esimerkki on vanhoista Datsun tonneista ja Opel Kadetteista kootut omaperäiset traktorit. Vanhojen autojen kuntoon laittaminen sujui häneltä myös. Loppuvuosina teimme yhdessä saunan lauteita vanhempieni kotitaloon Madekoskelle, Ervastin mökin saunoihin ja meille kotiin Kiiminkiin.